Yrityksen uutiset

Muovimuotin kiillotusmenetelmä

Mekaaninen kiillotus

Mekaaninen kiillotus on kiillotusmenetelmä, joka perustuu materiaalin pinnan leikkaamiseen ja plastiseen muodonmuutokseen kiillotettujen kuperoiden osien poistamiseksi sileän pinnan saamiseksi. Yleensä käytetään öljykivitikkuja, villapyöriä, hiekkapaperia jne., ja manuaaliset toiminnot ovat pääasiallinen menetelmä. Voidaan käyttää erikoisosia, kuten pyörivän rungon pintaa. Aputyökaluilla, kuten levysoittimilla, voidaan käyttää erittäin tarkkaa kiillotusta niille, joilla on korkeat pinnanlaatuvaatimukset. Erittäin tarkka kiillotus on erikoishiomatyökalujen käyttöä, jotka puristetaan tiukasti työkappaleen käsitellylle pinnalle hioma-aineita sisältävässä kiillotusnesteessä nopeaa pyörimistä varten. Tällä tekniikalla voidaan saavuttaa Ra0,008μm:n pinnan karheus, joka on korkein eri kiillotusmenetelmistä. Optisten linssien muotit käyttävät usein tätä menetelmää.

Kemiallinen kiillotus

Kemiallisen kiillotuksen tarkoituksena on saada pinnan mikroskooppinen kupera osa kemiallisessa väliaineessa liukenemaan mieluummin kuin kovera osa, jotta saadaan sileä pinta. Tämän menetelmän tärkein etu on, että se ei vaadi monimutkaisia ​​laitteita, se voi kiillottaa monimutkaisen muotoisia työkappaleita ja voi kiillottaa useita työkappaleita samanaikaisesti suurella tehokkuudella. Kemiallisen kiillotuksen ydinongelma on kiillotusnesteen valmistus. Kemiallisella kiillotuksella saatu pinnan karheus on yleensä useita 10 μm.

Elektrolyyttinen kiillotus

Elektrolyyttisen kiillotuksen perusperiaate on sama kuin kemiallisen kiillotuksen, eli liuottamalla selektiivisesti materiaalin pinnalla olevia pieniä ulkonemia pinnasta sileäksi. Verrattuna kemialliseen kiillotukseen katodireaktion vaikutus voidaan eliminoida, ja vaikutus on parempi. Sähkökemiallinen kiillotusprosessi on jaettu kahteen vaiheeseen: (1) Makroskooppinen tasoitus Liuenneet tuotteet diffundoituvat elektrolyyttiin ja materiaalin pinnan geometrinen karheus pienenee, Ra>1μm. ⑵ Tasoitus hämärässä: Anodin polarisaatio, pinnan kirkkaus on parantunut, Ra<1μm.

Ultraääni kiillotus

Aseta työkappale hiomasuspensioon ja laita se yhteen ultraäänikentässä ultraäänen värähtelyvaikutukseen luottaen, jotta hioma-aine hiotaan ja kiillotetaan työkappaleen pinnalle. Ultraäänityöstyksellä on pieni makroskooppinen voima, eikä se aiheuta työkappaleen muodonmuutoksia, mutta työkalujen valmistaminen ja asentaminen on vaikeaa. Ultraäänikäsittely voidaan yhdistää kemiallisiin tai sähkökemiallisiin menetelmiin. Liuoskorroosion ja elektrolyysin perusteella ultraäänivärähtelyä käytetään sekoittamaan liuosta siten, että työkappaleen pinnalla liuenneet tuotteet erottuvat ja korroosio tai elektrolyytti pinnan lähellä on tasaista; Ultraäänen kavitaatiovaikutus nesteessä voi myös estää korroosioprosessia ja helpottaa pinnan vaalenemista.

Nestekiillotus

Nestekiillotus perustuu nopeasti virtaavaan nesteeseen ja sen kuljettamiin hankaaviin hiukkasiin, jotka pesevät työkappaleen pinnan kiillotuksen tarkoituksen saavuttamiseksi. Yleisesti käytettyjä menetelmiä ovat: hiontasuihkukäsittely, nestesuihkukäsittely, hydrodynaaminen hionta ja niin edelleen. Hydrodynaamista hiontaa ohjaa hydraulinen paine, jotta hankaavia hiukkasia kuljettava nestemäinen väliaine virtaa edestakaisin työkappaleen pinnan poikki suurella nopeudella. Väliaine valmistetaan pääasiassa erikoisyhdisteistä (polymeerimaisista aineista), joilla on hyvä juoksevuus alhaisemmassa paineessa ja johon on sekoitettu hioma-aineita. Hioma-aineet voidaan valmistaa piikarbidijauheesta.

Magneettinen hionta ja kiillotus

Magneettisessa hiomakiillotuksessa käytetään magneettisia hionta-aineita hiovien harjojen muodostamiseen magneettikentän vaikutuksesta työkappaleen hiomiseksi. Tällä menetelmällä on korkea prosessointitehokkuus, hyvä laatu, helppo käsittelyolosuhteiden hallinta ja hyvät työolosuhteet. Sopivia hioma-aineita käyttämällä pinnan karheus voi olla Ra0,1 μm. 2 Tähän menetelmään perustuva mekaaninen kiillotus Muovimuottien käsittelyssä mainittu kiillotus on hyvin erilaista kuin muilla teollisuudenaloilla vaadittava pintakiillotus. Tarkkaan ottaen muotin kiillotusta tulisi kutsua peilikäsittelyksi. Sillä ei ole vain korkeat vaatimukset itse kiillotukselle, vaan sillä on myös korkeat vaatimukset pinnan tasaisuudelle, sileydelle ja geometriselle tarkkuudelle. Pinnan kiillotus vaatii yleensä vain kirkkaan pinnan. Peilipinnan käsittelyn standardi on jaettu neljään tasoon: AO=Ra0.008μm, A1=Ra0.016μm, A3=Ra0.032μm, A4=Ra0.063μm. Osien geometrista tarkkuutta on vaikea säätää tarkasti elektrolyyttisen kiillotuksen ja nestekiillotuksen kaltaisten menetelmien vuoksi. Kemiallisen kiillotuksen, ultraäänikiillotuksen, magneettisen hiomakiillotuksen ja muiden menetelmien pinnanlaatu ei kuitenkaan täytä vaatimuksia, joten tarkkuusmuottien peilikäsittely on edelleen pääasiassa mekaanista kiillotusta.