Yritysuutiset

Muovimuotin kiillotusmenetelmä

Mekaaninen kiillotus

Mekaaninen kiillotus on kiillotusmenetelmä, jossa materiaalin pintaa leikataan ja muovataan plastisesti kiillotettujen kuperaosien poistamiseksi ja saadaan sileä pinta. Yleensä käytetään öljykivitikkuja, hiomalaikkoja, hiekkapaperia jne., ja pääasiallinen menetelmä on manuaalinen työstö. Voidaan käyttää erikoisosia, kuten pyörivän kappaleen pintaa. Aputyökalujen, kuten kääntölavojen, avulla voidaan suorittaa erittäin tarkka kiillotus niille, joilla on korkeat pinnanlaatuvaatimukset. Erittäin tarkka kiillotus tarkoittaa erityisten hiomatyökalujen käyttöä, jotka puristetaan tiukasti työkappaleen työstettävään pintaan kiillotusnesteessä, joka sisältää hioma-aineita ja pyörittää niitä nopeasti. Tällä tekniikalla voidaan saavuttaa Ra0,008 μm:n pinnan karheus, joka on korkein eri kiillotusmenetelmien joukossa. Optisten linssien muoteissa käytetään usein tätä menetelmää.

Kemiallinen kiillotus

Kemiallisessa kiillotuksessa materiaalin mikroskooppisen kupera osa liuotetaan kemialliseen väliaineeseen paremmin kuin kovera osa, jolloin saadaan sileä pinta. Menetelmän tärkein etu on, että se ei vaadi monimutkaisia ​​laitteita, sillä voidaan kiillottaa monimutkaisia ​​muotoja ja useita kappaleita samanaikaisesti erittäin tehokkaasti. Kemiallisen kiillotuksen ydinongelma on kiillotusnesteen valmistus. Kemiallisella kiillotuksella saavutettu pinnan karheus on yleensä useita 10 μm.

Elektrolyyttinen kiillotus

Elektrolyyttisen kiillotuksen perusperiaate on sama kuin kemiallisen kiillotuksen, eli siinä materiaalin pinnalla olevat pienet kohoumat liuotetaan valikoivasti, jolloin pinta on sileä. Kemialliseen kiillotukseen verrattuna katodireaktion vaikutus voidaan eliminoida ja lopputulos on parempi. Sähkökemiallinen kiillotusprosessi jaetaan kahteen vaiheeseen: (1) Makroskooppinen tasoitus Liuenneet tuotteet diffundoituvat elektrolyyttiin, ja materiaalin pinnan geometrinen karheus pienenee, Ra > 1 μm. ⑵ Tasoitus hämärässä: Anodipolarisaatio, pinnan kirkkaus paranee, Ra < 1 μm.

Ultraäänikiillotus

Aseta työkappale hioma-ainesuspensioon ja aseta se ultraäänikenttään ultraäänen värähtelyvaikutuksen avulla, jotta hioma-aine hioutuu ja kiillottuu työkappaleen pinnalla. Ultraäänityöstöllä on pieni makroskooppinen voima, eikä se aiheuta työkappaleen muodonmuutosta, mutta työkalujen valmistus ja asennus on vaikeaa. Ultraäänikäsittely voidaan yhdistää kemiallisiin tai sähkökemiallisiin menetelmiin. Liuoskorroosion ja elektrolyysin perusteella ultraäänivärähtelyä käytetään liuoksen sekoittamiseen, jotta työkappaleen pinnalla olevat liuenneet tuotteet erottuvat ja pinnan lähellä oleva korroosio tai elektrolyytti on tasainen; ultraäänen kavitaatiovaikutus nesteessä voi myös estää korroosioprosessia ja helpottaa pinnan kirkastumista.

Nestemäinen kiillotus

Nestemäisessä kiillotuksessa käytetään nopeasti virtaavaa nestettä ja sen kuljettamia hiomahiukkasia, jotka pesevät työkappaleen pintaa kiillotuksen saavuttamiseksi. Yleisesti käytettyjä menetelmiä ovat: hiomasuihkukäsittely, nestesuihkukäsittely, hydrodynaaminen hionta ja niin edelleen. Hydrodynaamisessa hionnassa käytetään hydraulista painetta, jolloin hiomahiukkasia sisältävä nestemäinen väliaine virtaa edestakaisin työkappaleen pinnalla suurella nopeudella. Väliaine on pääasiassa valmistettu erityisistä yhdisteistä (polymeerimaisista aineista), joilla on hyvä juoksevuus alhaisemmassa paineessa, ja ne sekoitetaan hioma-aineisiin. Hioma-aineet voivat olla valmistettu piikarbidijauheesta.

Magneettinen hionta ja kiillotus

Magneettinen hiomakiillotus tarkoittaa magneettisten hioma-aineiden käyttöä hiomaharjojen muodostamiseksi magneettikentän vaikutuksesta työkappaleen hiomiseksi. Tällä menetelmällä on korkea prosessointitehokkuus, hyvä laatu, helppo prosessointiolosuhteiden hallinta ja hyvät työskentelyolosuhteet. Sopivia hioma-aineita käytettäessä pinnan karheus voi olla Ra0,1 μm. 2 Mekaaninen kiillotus tällä menetelmällä Muovimuottien prosessoinnissa mainittu kiillotus eroaa hyvin paljon muilla teollisuudenaloilla vaadittavasta pinnan kiillotuksesta. Tarkkaan ottaen muotin kiillotusta tulisi kutsua peilipinnan prosessoinniksi. Sillä on korkeat vaatimukset paitsi itse kiillotukselle, myös korkeat standardit pinnan tasaisuudelle, sileydelle ja geometriselle tarkkuudelle. Pinnan kiillotus vaatii yleensä vain kirkkaan pinnan. Peilipinnan prosessoinnin standardit jaetaan neljään tasoon: AO = Ra0,008 μm, A1 = Ra0,016 μm, A3 = Ra0,032 μm, A4 = Ra0,063 μm. Osien geometrisen tarkkuuden tarkka hallinta on vaikeaa elektrolyyttisen kiillotuksen ja nestekiillotuksen kaltaisten menetelmien vuoksi. Kemiallisen kiillotuksen, ultraäänikiillotuksen, magneettisen hiomakiillotuksen ja muiden menetelmien pinnanlaatu ei kuitenkaan vastaa vaatimuksia, joten tarkkuusmuottien peilikäsittely on edelleen pääasiassa mekaanista kiillotusta.